Aikaankin on saatu jotakin

Opintojen varsinainen suorittaminen ei ole hirmuisesti edennyt, mutta sosiaalisen median aiheiden parissa olen kyllä puuhastellut, ja jotakin varmaan oppinutkin.

Teimme aikuiskouluttajan pedagogisen koulutuksen ryhmämme kanssa nettiaddressin, jossa vastustamme opintojen työskentelymuotojen supistamista säästöjen takia. Meitä oli noin 65 opiskelijasta ehkä viisi aktiivista, jotka asiaa touhusivat. Hienoa, että saimme addressin lopulta julkiseksi, http://www.addressit.com/apo, tässä nimittäin kyllä selvästi huomasi, miten virtuaalikeskusteluissa (niin kuin tietysti muissakin) on niin helppo olla passiivinen syrjästäkatsoja ja jäädä vain odottelemaan, että muut tekevät puolestasi. Toivottavasti nyt saadaan kaikki innostumaan mukaan, kun tuo verkossa tapahtuva allekirjoittaminen nyt sentään on aika pieni vaiva ja sen kaltaista mikro-aktivismia, johon kenen tahansa rahkeiden pitäisi riittää...

Toinen asia, joka on vienyt aikaani viime aikoina, ja josta olen tosin ylpeä, on se, että kävin Turussa kulttuurihistorioitsijoiden kansainvälisessä konferenssissa http://isch2010.utu.fi puhumassa blogeista ja niiden tutkimisen metodologisista, eettisistä ja poliittisista haasteista. Enole vielä kunnolla aloittanut niihin liittyvää tutkimusta, mutta työryhmän keskustelut kyllä innostivat tähän hankkeeseen yhä enemmän, selvästikin blogit liittyvät "omaelämäkerrallisuuden" jatkumoon, vaikka toki niillä on myös yhtymäkohtia esimerkiksi kirjeisiin genrenä ja toisaalta journalistiseen julkaisemiseen, kuten kommenteissa tuli esille.

Tällä viikolla ehdin sitten paneutua paremmin näihin kurssin käytännön harjoituksiinkin...

Alkaa jättää...

Nyt on selviä ongelmia aikataulussa pysymisessä. Ihan tässä olen kuin omat opiskelijani verkkokurssilla, jotka yhtäältä tiedostivat, että aikataulusta jääminen hetkeksikin voi olla fataalia, kun hommat kurssiin liittyen alkavat kasautua, ja toisaalta käyttivät hyväkseen ns. akateemista vapautta joustaa aikatauluista. Ikävä vain, että siinä tosiaan niin helposti putoaa kyydistä. Itse yritän saada ottee näistä hommista loppuviikosta konferenssimatkalla... Verkko-opiskelu on kuitenkin siitä näppärää, että työvälineet ja matskut kulkevat aina mukana :)

Viikko 18

Kurssin ensimmäinen osio on ohi ja toinen alkoi tällä viikolla. En ole ehtinyt muuta vielä tehdä kuin vähän orientoitua tuleviin tehtäviin mentaalisesti, mikä oli kiertoilmaus sille, että mitään konkreettista ei vielä ole tapahtunut. Tähän toukokuulle pakkautuu niin paljon kaikkea pakollista työasiaa, että saa nähdä, kuinka täysipainoisesti pystyn opiskelemaan somea. Joka tapauksessa oppimisprosessi on jollakin tavalla käynnissä koko ajan, huomio kiinnittyy verkkopedagogiikkaan liittyviin asioihin ja ylipäänsä sosiaalisesta mediasta käytyihin keskusteluihin ihan väistämättä, ja ajatuksia herää. Pitäisi vaan ehtiä kirjata niitä tänne blogiinkin.

Yksi tärkeä some-opetuskäyttö-oppimiskokemus tällä viikolla oli se, kun arvioin Ning-verkostossa pitämääni verkkokurssia ja puhuin siitä myös omien pedagogisten opintojeni ryhmänvetäjän kanssa loppuarviointikeskustelussa. Vetäjä on itse puheviestijä koulutukseltaan, ja hänen kanssaan mietittiin, miten tärkeää on rikkoa jää myös verkkokeskusteluissa, sillä puhuminen ja kommentoiminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä pidempään on hiljaa. Mietimme myös sitä, kuinka ulossulkevaa tällainen verkossa tapahtuva kirjallinen kommunikointi on niille, jotka eivät koe kirjallista ilmaisua omakseen. Minusta verkko-opetus on kuitenkin vain yksi mahdollinen opetusmuoto ja tulee tuskin koskaan kokonaan korvaamaan kasvokkaista opetusta. Verkko voi mahdollistaa sosiaalisemman roolin myös niille hiljaisille oppijoille, jotka eivät mielellään avaa suutaan. Eli verkko voi olla hyvinkin tasa-arvoistava oppimisympäristö.

Tästä kauniista ajatuksesta huolimatta totuus kuitenkin taitaa olla, että hölösuut ne valtaavat puhetilan sekä materiaalisessa että virtuaalisessa luokkahuoneessa. Katsokaa vaikka, ketka facebook-ystävistänne useimmin päivittävät statuksiaan, liekö syrjäänvetäytyvimmät kuitenkaan?

Viikko 17, osa II

Tein eilen innolla kaikenlaisia harjoituksia ja jaoinkin niitä, mutta eiväthän ne ihan täysin oikein menneet. Esimerkiksi kyselyyni ei pysty vastaamaan, koska en ollut valinnut monivalinta-kohtaa... Olen kuitenkin armollinen itselleni ja annan asian olla. Tiedän, että jos ja kun tulevaisuudessa tarvitsen kyselyn tai sivujen tai ryhmien tekotaitoa, niin pystyn hankkimaan sen yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt en vaan jaksa enää palata harjoituksiin tässä flunssassa ja kurssien arvostelurumbassa. Ensi sunnuntaina alkava työmatkakin painaa päälle. Mutta kunhan tiistaina kotiudun ja palaan työpöydän ääreen, niin ehkä jaan vielä Google Docseissa tekemäni diaesityksen, jonka siis maanantaina ihan yleisölle esitän. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tein rungon Googlessa, mutta varsinaisen esityksen kuitenkin Officen PowerPoint-ohjelmalla, jossa on kuitenkin aika paljon paremmat ominaisuudet. Mutta jos unohtaisin muistitikun kotiin, voisin hätätilanteessa käyttää Googlen esitystä. Näppärää.)

Viikko seitsemänätoista, part I: omat sivut

Sain sitten viimeinkin tehtyä Google Sidesilla itselleni nettisivut. Ne löytyvät osoitteesta http://sites.google.com/site/tuijasaresma/ ja kutsun sinne myös joitakin kurssilaisia. Yllättävän vaikeaa oli päästä alkuun, etenkin kun valitsin jonkun yrityksille tarkoitetun sivustopohjan, josta sain sitten hiki päässä poistaa ties mitä gadgeteja. Kuvaa en onnistunut sivuille laittamaan, ja tekstin muotoilukin oli aika hankalaa. Mutta sainpa nyt jotakin tehdyksi kuitenkin. Ja taas huomasin, että ei tässä auta muu kuin itsensä koneen äärelle saaminen ja tekemään ryhtyminen, siis yksinkertaisesti harjoitus. Ihan sama kuin missä tahansa muussakin: ajan kanssa sitä ihminen oppii, ei muuten.

Laitoin sivut julkisiksi, mutta jouduin kyllä miettimään, mitä haluan siellä julkaista. Siivoilin jo vähän sivuille lätkäisemääni ansioluetteloa ja myös lähdeluetteloa, ja päätin, että toisiin opintoihin juuri valmiiksi saamaani opetusfilosofiaa (pedagogisen toiminta-ajatteluni pohdintaa) en halua julkaista vielä. Täytyy kypsytellä ajatusta ensin.

Seuraavaksi aion kokeilla Presentationsia. Minulla on ensi maanantaina pieni esitys, jonne olen joka tapauksessa tekemässä kalvot, joten aion nyt tehdä ne PowerPointin sijaan Presentationsin avulla ja pistää saman tien jakoon. PP:stäkin olisi opeteltava uusi versio, joten tässä pääsen ihan samalla vaivalla, hauskaa.

Nyt en kirjoita pidemmin, raportoin sitten lisää seuraavan harjoituksen jälkeen. Toivottavasti tämän julkaiseminen sujuu ongelmitta.

Tökkii

Äsken kirjoitin pitkät sepustukset harjoitusten teosta tänne, mutta teksti hävisi jonkin tallennusongelman takia. Jälleen yksi somen kiroista: toiminta ei aina ole ihan 100-prosenttisen varmaa. Itse asiassa Google Docs on tökkinyt minulla koko ajan, samoin Diigon kanssa oli viimeksi paljon ongelmia.

Katsotaan nyt, saanko tämän pätkän julkaistua; jos, niin yritän kirjoittaa sitä pidempääkin uusiksi.

Viikko kuusitoista, part II (harjoituksista)

Huh huh, ei ollutkaan ihan vähän noita harjoituksia näille viikoille. Onneksi on ensi viikko vielä aikaa väsätä niitä, ja onneksi tuutorimmekin korosti, että kaikkia ei ole pakko pusata läpi, vaan voi tehdä oman ajan ja tarpeiden mukaan. Muuten olisi jo epätoivo iskenyt, kun olin katsonut nettisivuilta vaaditut Google-jutut läpi ja huomasin, että vielä toinen mokoma härpäkkeitä odotti tutustumista...

Päätin keskittyä tässä vaiheessa Googlen palveluihin perehtymiseen. iGoogle, Docs ja g-mail ovat minulle entuudestaan tuttuja samoin kuin Blogger ja pikkuisen myös Presentations. Nyt olenkin sitten yrittänyt väsätä jonkinlaisia Groups -juttuja ja käyttää myös Spreadsheetsiä sekä Sitesiä. Vähän on takkuista vielä, mutta kunhan saan pikkuisen hiottua esityksiä, linkitän ne tänne tai julkaisen kurssikavereille.

Onpa ollut hauska saada kutsuja katselemaan muiden tehtäviä. Tämä jakaminen on pedagogisestikin hyödyllistä: satelevat kutsut muistuttavat, että olisi syytä itsekin pistää vauhtia, samalla kun niistä oppii.

Kuvat ja äänet jäävät minulta harmi kyllä tässä vaiheessa väliin, kun kuun loppuun pukkaa kaikenlaista muutakin dead linea. Mutta kyllä se Picasa pitää vielä opetella, ja jos oppisi käyttämään podcastejakin jossakin vaiheessa!