Lievää some-väsymystä

Otin sitten itselleni vähän pidemmän kesäloman kuin mitä kurssin aikatauluun oli suunniteltu. Sitä voi perustella itseohjautuvuudella, joka pedagogisena tavoitteena lienee hyvä, mutta saattaa kyseessä olla myös se, että tuntuu olevan into pois uuden oppimiselta. Etenkin kun koko sosiaalinen media tuntuu niin isolta ilmiöltä, että edes pienen osan hallitseminen on ihan toivotonta: kaikki muuttuu koko ajan, sovellukset kuolevat pois ja uusien haltuunotto on pirun työlästä. Ehkä kesäkuisen Wackwall-työtilan perustaminen Ningissä olleen tilalle oli se viimeinen niitti, jonka jälkeen tuli totaalinen stoppi. Uusien juttujen keksimiseen kun menee ihan tuhottomasti aikaa, puhumattakaan siitä, että alan olla jo ihan sekaisin kaiken maailman salasanojen ja käyttäjätunnuksien kanssa.

Kesällä en paljoa tietokoneeseen kajonnut, enkä siten myöskään päivittänyt kurssisuorituksiani, vaikka niin olin aikonutkin. Ei oikein ollut niitä tuollaiseen toimintaan vaadittavia sadepäiviä :) Nyt on kumminkin syksy käynnistynyt, ja täytyy yrittää suhtautua sosiaaliseen mediaankin taas vähän positiivisemmalla mielellä. Kunhan saan elokuun reissut ja opetukset pois päiväjärjestyksestä, palaan uudella innolla ja uusien haasteiden kimppuun. Kyllä minä tämän kurssin vielä suoritan!

Arviointitaidot

Näiden viikkojen tehtäviä tehdessä on tovissn voinut huomata, että kykyni arvioida netistä löytyvää kamaa ovat kasvaneet. En ehkä ole ollut ihan naiiveimmasta päästä ennenkään, kun lähdekriittisyyttä on aina taottu päähäni, mutta entistä tietoisemmaksi olen tullut netin laajuudesta ja materiaalin tasovaihteluista. Nyt ehkä uskallan myös enemmän luottaa intuitiooni siitäkin, jos jollakin sivustolla esim. joku ei tunnu olevan kunnossa.

Vaikka minun pitäisi tutkijakoulutuksen saaneena olla tiedonhaun ja -käsittelyn ammattilainen, tulin myös entistä tietoisemmaksi niistä jatkuvasti kasvavista haasteista, joita netti ja sosiaalinen media meille asettavat. Informaatioähky on jo todellisuutta, mutta infosaasteen filtteröinnin on tehostuttava aina vaan, jos mielii tietotulvassa navigoida.

Open access -lähteitä

Miten kummassa tänne saa leikattua ja liimattua tekstiä? Tai linkitettyä? Kamalaa kun en näköjään osaa ihan basic -juttuja :(

Olisin halunnut linkittää Google Docsiin tekemäni kolmen kohdan listan open access -matskuista, joissa käsitellään hyvin eri tasoilta sosiaalisen median käyttöä opetuskessa. On tieteellinen artikkeli (ilmeisesti referoitu) e-lehdessä, on kaupallisen kustantamon kirjan verkkosivut, ja on markkinointiopiskelijoiden blogi.

Näiden kolmen haarukointiin käytin Googlen ja Google Scholarin lisäksi muitakin hakutyökaluja. Sekä Dogpile että Clusty olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Pitänee niihinkin joskus tutustua tarkemmin, huoh...

Lähdekriittisyys

Lähdekriittisyys on tutkijalle tuttu juttu, mutta sama pätee tietenkin mihin tahansa tiedonetsintään ja -käsittelyyn. Nelikenttä luotettava - objektiivinen - kattava - ajantasainen kuvastaa hyvin tätä. Samalla tavoin kuin tutkimuksessa käytettyjen lähteiden, minkä tahansa muunkin on oltava tätä. Tosin kyseenalaistaisin objektiivisuuden sanana. Esimerkiksi feministisessä tieteenkritiikissä on osoitettu, että tieto on aina näkökulmaista ja paikantunutta (esim. Donna Haraway). Samalla tavoin on tuskin mahdollista tehdä täysin objektiivisia www-sivujakaan, ainahan ne ovat jonkun tekemät ja tietyllä tavalla rajatut.

Kurjaa kyllä tehtävän Internet-aineistojen arviointikriteerien linkki ei toiminut. Tai ehkä se oli kompa :) Ainakin googlaamalla löysin aiheesta vaikka mitä tärkeää ja mielenkiintoista. On todellakin tärkeää huomata esimerkiksi tekijänoikeudet osana tietojen arviointia ja käyttöä. Ettei vain tule luvatta käyttäneeksi toisen työllä ja vaivalla tuottamaa materiaalia. Toisaalta sitä saatetaan jakaa tarkoituksella, sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti. Lähdekriittisyyttä on toki silloinkin harjoitettava.

AMK:n nelikentässä korostettiin tunnettuutta yhtenä tiedon validiuden arvioinnin tärkeänä mittarina. Näin varmasti onkin: mitä tunnetumpi organisaatio, sitä useamman seulan läpi julkaistu tieto luultavasti on kulkenut. Toisaalta tiedon julkisuus ja esimerkiksi yleisön (potentiaalinen) laajuus saattaa osaltaan varmistaa, että yksittäisetkään tiedon tuottajat eivät pistä mitä tahansa jakoon nettiin. Tässä lienee myös Wikipedian kaltaisten sosiaalisten portaalien vahvuus.

Tiedonkäsittelyn taito

Tämän aamupäivän kahvipöytäkeskustelussa mietimme kollegan kanssa, miksi nyky-yliopistossa ei arvosteta laaja-alaista sivistystä tai lukeneisuutta, vaan kaiken tiedon täytyy olla heti ja suoraan hyödynnettävissä. Siinä samalla selailemassani lehdessä kuitenkin kerrottiin tutkijasta (moniälykkyysteorian kehitellyt Howard Gardner), joka puhui nimenomaan sivistyksen puolesta: ihmisen on hyvä hallita tieteellisen, filosofisen ja matemaattisen ajattelun taito, sillä asioiden suhteiden hahmottaminen ja suurten kokonaisuuksien jäsentäminen on tullut entistä tärkeämmäksi aikana, jolloin tietoa on netti pullollaan, ja googlaamalla löytää kyllä murusia, mutta fragmenttien kriittinen yhdistely kokonaisuuksiksi onkin jo vaikeampaa.

Näitä asioitahan tämän kurssin tälläkin osiolla on pohdittu. Kaikki liittyy kaikkeen!

tiedonhankintataitojen testausta

Onpa ollut hauska tehdä VirtuaaliAMK:n Kompassi-testejä ja harjoituksia. Ei ollut kauhean yllättävää, että monestakin testistä tuli melkein täydet pisteet (yhdestäkään ei kuitenkaan ihan täysiä!). Olihan niiss kyse aika perusasioista. Kun on tutkijan töitä tehnyt vuosikausia, niin olisihan se huolestuttavaa, jos ei mitään olisi tiedonhakureissuilta mukaan tarttunut. En kuitenkaan todellakaan koe olevani mikään superasiantuntija. Olikin hyödyllistä opiskella lisää aihetta. Oman tiedonhaun systematisointi ei todellakaan olisi pahasta. Ja vaikka esimerkiksi Boolen operaattoreita taottiin mieleen jo opiskelujen aluksi parikymmentä vuotta sitten, ei niiden kertaus ole pahasta. Testikin sanoi, että Boolen operaattorien käyttä "alkaa sujua, mutta loppusilaus puuttuu vielä". Sen sijaan tietokantaosaamisessa "lähestyn jo huippua", niin kuin internet-asioissakin :)

Ahaa-elämys oli, että tiedonhankinta on aika lailla kuin tutkimusprosessi pienoiskoossa: rajaa - suunnittele - hio kysymyksiä - hahmottele rakennetta - nämä molemmat pätevät sekä tutkimussuunnitelman että tiedonhankintasuunnitelman (ja myös hakustrategian) tekemiseen. Olen ehkä tämän yhteyden äkkäämisen takia aika eri mieltä siitä Kompassissa suositellusta tavasta, että ensin etsitään "kaikki" tieto ja sitten vasta aletaan tutustua siihen. Minusta myös tiedonhaku on osa prosessia, jossa tutkimus (tai muu kirjoittaminen) etenee kehissä: haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, kaikkea yhtä aikaa.

Ihan konkreettisesti hyödyllisin asia, jonka opin, oli varmaan DOAJ (Directory of Open Access Journals); aionkin takuulla jatkossa hyödyntää sitä, kun etsin materiaaleja verkkokursseille ja muuhunkin opetukseen.

Aikaankin on saatu jotakin

Opintojen varsinainen suorittaminen ei ole hirmuisesti edennyt, mutta sosiaalisen median aiheiden parissa olen kyllä puuhastellut, ja jotakin varmaan oppinutkin.

Teimme aikuiskouluttajan pedagogisen koulutuksen ryhmämme kanssa nettiaddressin, jossa vastustamme opintojen työskentelymuotojen supistamista säästöjen takia. Meitä oli noin 65 opiskelijasta ehkä viisi aktiivista, jotka asiaa touhusivat. Hienoa, että saimme addressin lopulta julkiseksi, http://www.addressit.com/apo, tässä nimittäin kyllä selvästi huomasi, miten virtuaalikeskusteluissa (niin kuin tietysti muissakin) on niin helppo olla passiivinen syrjästäkatsoja ja jäädä vain odottelemaan, että muut tekevät puolestasi. Toivottavasti nyt saadaan kaikki innostumaan mukaan, kun tuo verkossa tapahtuva allekirjoittaminen nyt sentään on aika pieni vaiva ja sen kaltaista mikro-aktivismia, johon kenen tahansa rahkeiden pitäisi riittää...

Toinen asia, joka on vienyt aikaani viime aikoina, ja josta olen tosin ylpeä, on se, että kävin Turussa kulttuurihistorioitsijoiden kansainvälisessä konferenssissa http://isch2010.utu.fi puhumassa blogeista ja niiden tutkimisen metodologisista, eettisistä ja poliittisista haasteista. Enole vielä kunnolla aloittanut niihin liittyvää tutkimusta, mutta työryhmän keskustelut kyllä innostivat tähän hankkeeseen yhä enemmän, selvästikin blogit liittyvät "omaelämäkerrallisuuden" jatkumoon, vaikka toki niillä on myös yhtymäkohtia esimerkiksi kirjeisiin genrenä ja toisaalta journalistiseen julkaisemiseen, kuten kommenteissa tuli esille.

Tällä viikolla ehdin sitten paneutua paremmin näihin kurssin käytännön harjoituksiinkin...