Viikko 17, osa II

Tein eilen innolla kaikenlaisia harjoituksia ja jaoinkin niitä, mutta eiväthän ne ihan täysin oikein menneet. Esimerkiksi kyselyyni ei pysty vastaamaan, koska en ollut valinnut monivalinta-kohtaa... Olen kuitenkin armollinen itselleni ja annan asian olla. Tiedän, että jos ja kun tulevaisuudessa tarvitsen kyselyn tai sivujen tai ryhmien tekotaitoa, niin pystyn hankkimaan sen yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt en vaan jaksa enää palata harjoituksiin tässä flunssassa ja kurssien arvostelurumbassa. Ensi sunnuntaina alkava työmatkakin painaa päälle. Mutta kunhan tiistaina kotiudun ja palaan työpöydän ääreen, niin ehkä jaan vielä Google Docseissa tekemäni diaesityksen, jonka siis maanantaina ihan yleisölle esitän. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tein rungon Googlessa, mutta varsinaisen esityksen kuitenkin Officen PowerPoint-ohjelmalla, jossa on kuitenkin aika paljon paremmat ominaisuudet. Mutta jos unohtaisin muistitikun kotiin, voisin hätätilanteessa käyttää Googlen esitystä. Näppärää.)

Viikko seitsemänätoista, part I: omat sivut

Sain sitten viimeinkin tehtyä Google Sidesilla itselleni nettisivut. Ne löytyvät osoitteesta http://sites.google.com/site/tuijasaresma/ ja kutsun sinne myös joitakin kurssilaisia. Yllättävän vaikeaa oli päästä alkuun, etenkin kun valitsin jonkun yrityksille tarkoitetun sivustopohjan, josta sain sitten hiki päässä poistaa ties mitä gadgeteja. Kuvaa en onnistunut sivuille laittamaan, ja tekstin muotoilukin oli aika hankalaa. Mutta sainpa nyt jotakin tehdyksi kuitenkin. Ja taas huomasin, että ei tässä auta muu kuin itsensä koneen äärelle saaminen ja tekemään ryhtyminen, siis yksinkertaisesti harjoitus. Ihan sama kuin missä tahansa muussakin: ajan kanssa sitä ihminen oppii, ei muuten.

Laitoin sivut julkisiksi, mutta jouduin kyllä miettimään, mitä haluan siellä julkaista. Siivoilin jo vähän sivuille lätkäisemääni ansioluetteloa ja myös lähdeluetteloa, ja päätin, että toisiin opintoihin juuri valmiiksi saamaani opetusfilosofiaa (pedagogisen toiminta-ajatteluni pohdintaa) en halua julkaista vielä. Täytyy kypsytellä ajatusta ensin.

Seuraavaksi aion kokeilla Presentationsia. Minulla on ensi maanantaina pieni esitys, jonne olen joka tapauksessa tekemässä kalvot, joten aion nyt tehdä ne PowerPointin sijaan Presentationsin avulla ja pistää saman tien jakoon. PP:stäkin olisi opeteltava uusi versio, joten tässä pääsen ihan samalla vaivalla, hauskaa.

Nyt en kirjoita pidemmin, raportoin sitten lisää seuraavan harjoituksen jälkeen. Toivottavasti tämän julkaiseminen sujuu ongelmitta.

Tökkii

Äsken kirjoitin pitkät sepustukset harjoitusten teosta tänne, mutta teksti hävisi jonkin tallennusongelman takia. Jälleen yksi somen kiroista: toiminta ei aina ole ihan 100-prosenttisen varmaa. Itse asiassa Google Docs on tökkinyt minulla koko ajan, samoin Diigon kanssa oli viimeksi paljon ongelmia.

Katsotaan nyt, saanko tämän pätkän julkaistua; jos, niin yritän kirjoittaa sitä pidempääkin uusiksi.

Viikko kuusitoista, part II (harjoituksista)

Huh huh, ei ollutkaan ihan vähän noita harjoituksia näille viikoille. Onneksi on ensi viikko vielä aikaa väsätä niitä, ja onneksi tuutorimmekin korosti, että kaikkia ei ole pakko pusata läpi, vaan voi tehdä oman ajan ja tarpeiden mukaan. Muuten olisi jo epätoivo iskenyt, kun olin katsonut nettisivuilta vaaditut Google-jutut läpi ja huomasin, että vielä toinen mokoma härpäkkeitä odotti tutustumista...

Päätin keskittyä tässä vaiheessa Googlen palveluihin perehtymiseen. iGoogle, Docs ja g-mail ovat minulle entuudestaan tuttuja samoin kuin Blogger ja pikkuisen myös Presentations. Nyt olenkin sitten yrittänyt väsätä jonkinlaisia Groups -juttuja ja käyttää myös Spreadsheetsiä sekä Sitesiä. Vähän on takkuista vielä, mutta kunhan saan pikkuisen hiottua esityksiä, linkitän ne tänne tai julkaisen kurssikavereille.

Onpa ollut hauska saada kutsuja katselemaan muiden tehtäviä. Tämä jakaminen on pedagogisestikin hyödyllistä: satelevat kutsut muistuttavat, että olisi syytä itsekin pistää vauhtia, samalla kun niistä oppii.

Kuvat ja äänet jäävät minulta harmi kyllä tässä vaiheessa väliin, kun kuun loppuun pukkaa kaikenlaista muutakin dead linea. Mutta kyllä se Picasa pitää vielä opetella, ja jos oppisi käyttämään podcastejakin jossakin vaiheessa!

Viikko kuusitoista, part I (somen kirot)

Viikko on jo puolivälissä, vaan en ole vielä ehtinyt tämän kurssin asioita pohtia. Huomenna, huomenna...

Some-innostusta jo ehti laimentaa tieto, että Ning-verkosto muuttuu maksulliseksi. Olen pöyristynyt, järkyttynyt ja tyrmistynyt. Juuri kun olin siirtynyt täysin some-kannattajaksi ja päättänyt, etten enää yhtään yliopiston kurssia pidä missään kalliin lisenssin jäykillä verkko-opetusalustoilla (tai oppimisenhallinta-ajattelulle perustuvissa systeemeissä). Ja enköhän ehtinyt vielä perustaa sen kirotun työryhmänkin Ningiin ja kutsua sinne jäsenet, jotka tulivat vähän pitkin hampain taas uuteen sosiaalisen median sovellukseen. Perustelin, että siinä missä ennen kokoontumispaikkana ollut intranet oli jäykkä ja hankala, tämä Ning-verkoston työryhmätila olisi helposti muokattavissa ja saavutettavissa aina. Ja nyt näyttää sitten siltä, että joudun roudaamaan kaiken matskun (jota ei vielä ole paljoa) jonnekin muualle, sillä ei tuosta kyllä maksamaan ruveta!

Tämä on se sosiaalisen median ehkä pahin kirous ja uhka: kun ei voi koskaan tietää, onko se palvelu enää huomenna olemassa. Eihän jokun muutaman euron maksu nyt kamalasti vaikkapa tuon perustamani työryhmän emo-organisaatiolle sinänsä olisi mikään hurja kustannuskysymys, mutta periaatteessa en aio edes kysyä, voisiko se maksaa jotakin. Perustin työtilan ilmaiseen palveluun, ja jos sellaista ei enää ole, niin ei sitten, tehdään homma muualla ilmaiseksi.

Lueskelin vähän Ningin maksullisuudesta Sometu-verkostossa (joka muuten myös on vielä tällä hetkellä Ningissä!), ja asia tietenkin herätti keskustelua. Sosiaalisen median oeptuskäytön pioneeri Anne Rongas kertoi omassa blogissaan tämän muutoksen innoittamana perustaneensa kurssilleen ryhmän Facebookiin Ningin sijaan. Tämä meidän kurssi on siis ihan edelläkävijä :) Ja voi olla, että sinne vien niitä omiakin tulevia kursseja sitten...

Olen kai jo toipumassa ensijärkytyksestä, kun huomaan jo pystyväni ajattelemaan tätä Ning-asiaa vain esimerkkinä siitä, miten sosiaalinen media on jatkuvassa liikkeessä, ja kun yhdet palvelut kuolevat (minulle eli muuttuvat maksullisiksi, jolloin kyllä äänestän ns. jaloillani), niin toisia kehittyy tilalle. Jään siis itsekin jännittyneenä odottamaan, onko se tosiaan fb vai joku muu, jossa ensi syksyn kurssini keskustelut käydään.

Viikko viisitoista

Kuron tässä nyt kerralla umpeen karannutta aikataulua. Viikko viisitoista oli kurssin ensimmäinen varsinainen tehtäväviikko, vaikka itse en vielä häpeäkseni päässytkään kunnolla niiden kimppuun. Oli kuitenkin hauskaa aloitella keskustelua Facebook-ryhmässä. Aika erilaisia ihmisiä tänne kokoontuu, ja aika eri tarpeet meillä on myös kurssille osallistua. Osa on ihanan aktiivisia! Saa nähdä, kuinka hyvin ryhmäydymme. Voi olla, että näin isossa porukassa ei kovin tiivistä yhteyttä tai me-henkeä synny ainakaan helposti, mutta ehkä se ei aina ole tarpeenkaan.

Teen itse tämän kurssin kanssa samanaikaisesti APO-(aikuiskouluttajan pedagogisia) opintoja Jyväskylän yliopistossa. Olen tykännyt niistä tosi paljon ja suosittelen lämpimästi kaikille! Sielläkin kirjoitetaan oppimispäiväkirjoja ja reflektoidaan kaikkea muutenkin koko ajan. Lisäksi kirjoitan omaa opettajan blogiani pitämälläni ning-verkkokurssilla. Välillä tämä ylenmääräinen itsereflektio siis pikkuisen rasittaakin. Toisaalta olen kyllä tämän vuoden aikana oppinut tosi paljon itsestäni opettajana tai ohjaajana ja ihmisenäkin (ihan oikeasti), ja uskon, että myös tämä some-kurssi jatkaa prosessia.

Omat harjoitustehtäväni ovat siis vielä tekemättä, mutta yritän päästä niiden kimppuun ensi viikolla. Vähän tatsia some-juttuihin olen kuitenkin saanut, kun olen perustanut yhdelle työryhmälle ning-alueen, opetellut Diigon käyttöä omaa kurssiani varten, hyödyntänyt samalla kurssilla myös Google Docsia kirjallisuuslistan kokoamisessa (tosin huonolla menestyksellä, opiskelijoita ei saanut siihen mukaan sitten millään), ja miettinyt verkkopedagogiikkaa. Kiinnostavaa muuten, että jotkut opiskelijat ovat selitelleet ei niin aktiivista läsnäoloaan kurssilla sillä, että se on ollut sirpalemainen, sekava ja koostunut liian pienistä osista. Tämänkin kurssin kanssa voisi tulla vähän sama olo, kun on facebookia, blogeja ynnä muita - mutta toisaalta somessahan on kyse juuri siitä :)

Viikko neljätoista

Laahaan heti aluksi aikataulusta jäljessä, törkeää, etenkin kun olen seurannut omalla verkkokurssillani sitä, miten nopeasti opiskelijat putoavat kärryiltä, elleivät noudata sovittua tehtävänantoa. Yritän parantaa tapani, ja tässä joitakin mietteitä kurssin ensimmäisen viikon tehtävistä.

Kurssi alkoi kirjautumisella Facebookiin. Huomasin, että minua ärsytti jonkin verran se, että keskustelut käydään siellä, kun itse pitäisin naamakirjan mielelläni ihan vain vapaa-ajan huvittelumuotona. Vaikka toisaalta olen itsekin käyttänyt fb:tä myös työasioiden hoitamiseen. Siitähän puhutaan paljon, miten työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät nykymaailmassa, ehkä tämä on jälleen yksi osoitus siitä.

Niin, pidän tätä kurssia "työnä", vaikka tähän kuluvaa aikaa ei ole kirjattu työsuunnitelmaani, ja tulevana apurahatutkijana kukaan ei valvo ajankäyttöäni. Silti pyrin tekemään kurssitehtävät työajan puitteissa, sillä kysehän on ammatillisesta kehittymisestä. Viime vuosina olen muutenkin yrittänyt yhä tarkemmin erottaa työn ja vapaa-ajan, se on osa kiireenhallintaa ja myös sitä, että lasten kanssa olemiseen ja muuhunkin päämäärättömään hengailuun on tärkeää jättää ohjelmoimatonta aikaa.

Olenpa tyytyväinen siihen, että olin perustanut Facebook-tilin jo paria kuukautta ennen kuin tämä kurssi tuli. Vaikka pitkään olin vastaan koko fb:tä, olen (niin kuin käännynnäiset aina) ollut aika innoissani siitä. Mutta ehkä olisi ollut liian iso kulttuurishokki, jos olisin kylmiltäni lähtenyt tämän kurssin keskusteluihin. Enkä suoraan sanottuna tiedä, olisinko edes hakenut kurssille, ellen olisi jo tuntenut keskustelualuetta jollakin tavoin.

Tämä tietenkin saa miettimään, miten järkevää pedagogisesti on yrittää totuttaa opiskelijat käyttämään kaikenlaisia sosiaalisen median juttuja. Nyt käynnissä olevalla ning-verkostossa toteutettavalla kurssillani ainakin muutamat ovat ärisseet siitä, että pitäisi käyttää Google Docsia ja Diigoa. Kyse on varmaan itsellenikin ihan liian tutusta muutosvastarinnasta ja haluttomuudesta oppia uusia asioita...

Oppimispäiväkirja on minusta erittäin hyvä tapa "suorittaa" kurssia, oman ajattelun kehittymisen dokumentointi on tosi opettavaista ja hyödyllistä. Sen sijaan koin vähän turhauttavana oppimispäiväkirjaohjeiden Bloomin taksonomian. Omissa pedagogisissa opinnoissani on kritisoitu tapaa, jolla oppiminen porrastetaan. Kyllähän taksonomia varmaan perustuu konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, mutta on jotenkin liian yksilöllistävää. Eikö ainakin tällaisella kurssilla pitäisi pikemminkin kannustaa verkottuvaan oppimiseen ja dialoisuuteen kuin aika strukturalistiseen kategoriosointiin?

Toki reflektio on hyvä ja kannatettava oppimisen päämäärä, mutta mitä ihan oikeasti tarkoittavat käsitteet tieto, ymmärrys, sovellus, analyysi, synteesi, arviointi? Ja ovatko ne tosiaan taksonomian esittämässä hierarkkisessa järjestyksessä? Eikö esimerkiksi ymmärrys voisi olla aika korkea tavoite? Ja kuinka arvioinnin korkeimmalle arvostaminen kuvaakaan tätä jatkuvan arvioinnin kulttuuria, jossa elämme?

Blogausajatuksia

Tässä nyt on sitten tämä oppimispäiväkirjablogini. Perustaminen ei ollut mitenkään hankalaa tai uutta, onhan näitä blogeja tullut pidettyä osana kursseja tässä viime vuosina (se on sitä "sulautuvaa opetusta"). Vähän hädissäni olin, kun katsoin muiden opiskelijoiden linkittämiä blogeja. Siellähän oli jo tehty kaikenlaisia harjoitustehtäviäkin!
Entä onkohan kaikilla muilla ihan julkiset blogit? Vaikka itse sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti tietenkin periaatteessa kannatan julkisuutta, pitää tässä nyt vähän vielä harkita, haluanko rääpiä kaikkia harjoitustehtäviäni kuitenkin rajaten lukijat vain kurssin jäseniin.