Arviointitaidot

Näiden viikkojen tehtäviä tehdessä on tovissn voinut huomata, että kykyni arvioida netistä löytyvää kamaa ovat kasvaneet. En ehkä ole ollut ihan naiiveimmasta päästä ennenkään, kun lähdekriittisyyttä on aina taottu päähäni, mutta entistä tietoisemmaksi olen tullut netin laajuudesta ja materiaalin tasovaihteluista. Nyt ehkä uskallan myös enemmän luottaa intuitiooni siitäkin, jos jollakin sivustolla esim. joku ei tunnu olevan kunnossa.

Vaikka minun pitäisi tutkijakoulutuksen saaneena olla tiedonhaun ja -käsittelyn ammattilainen, tulin myös entistä tietoisemmaksi niistä jatkuvasti kasvavista haasteista, joita netti ja sosiaalinen media meille asettavat. Informaatioähky on jo todellisuutta, mutta infosaasteen filtteröinnin on tehostuttava aina vaan, jos mielii tietotulvassa navigoida.

Open access -lähteitä

Miten kummassa tänne saa leikattua ja liimattua tekstiä? Tai linkitettyä? Kamalaa kun en näköjään osaa ihan basic -juttuja :(

Olisin halunnut linkittää Google Docsiin tekemäni kolmen kohdan listan open access -matskuista, joissa käsitellään hyvin eri tasoilta sosiaalisen median käyttöä opetuskessa. On tieteellinen artikkeli (ilmeisesti referoitu) e-lehdessä, on kaupallisen kustantamon kirjan verkkosivut, ja on markkinointiopiskelijoiden blogi.

Näiden kolmen haarukointiin käytin Googlen ja Google Scholarin lisäksi muitakin hakutyökaluja. Sekä Dogpile että Clusty olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Pitänee niihinkin joskus tutustua tarkemmin, huoh...

Lähdekriittisyys

Lähdekriittisyys on tutkijalle tuttu juttu, mutta sama pätee tietenkin mihin tahansa tiedonetsintään ja -käsittelyyn. Nelikenttä luotettava - objektiivinen - kattava - ajantasainen kuvastaa hyvin tätä. Samalla tavoin kuin tutkimuksessa käytettyjen lähteiden, minkä tahansa muunkin on oltava tätä. Tosin kyseenalaistaisin objektiivisuuden sanana. Esimerkiksi feministisessä tieteenkritiikissä on osoitettu, että tieto on aina näkökulmaista ja paikantunutta (esim. Donna Haraway). Samalla tavoin on tuskin mahdollista tehdä täysin objektiivisia www-sivujakaan, ainahan ne ovat jonkun tekemät ja tietyllä tavalla rajatut.

Kurjaa kyllä tehtävän Internet-aineistojen arviointikriteerien linkki ei toiminut. Tai ehkä se oli kompa :) Ainakin googlaamalla löysin aiheesta vaikka mitä tärkeää ja mielenkiintoista. On todellakin tärkeää huomata esimerkiksi tekijänoikeudet osana tietojen arviointia ja käyttöä. Ettei vain tule luvatta käyttäneeksi toisen työllä ja vaivalla tuottamaa materiaalia. Toisaalta sitä saatetaan jakaa tarkoituksella, sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti. Lähdekriittisyyttä on toki silloinkin harjoitettava.

AMK:n nelikentässä korostettiin tunnettuutta yhtenä tiedon validiuden arvioinnin tärkeänä mittarina. Näin varmasti onkin: mitä tunnetumpi organisaatio, sitä useamman seulan läpi julkaistu tieto luultavasti on kulkenut. Toisaalta tiedon julkisuus ja esimerkiksi yleisön (potentiaalinen) laajuus saattaa osaltaan varmistaa, että yksittäisetkään tiedon tuottajat eivät pistä mitä tahansa jakoon nettiin. Tässä lienee myös Wikipedian kaltaisten sosiaalisten portaalien vahvuus.

Tiedonkäsittelyn taito

Tämän aamupäivän kahvipöytäkeskustelussa mietimme kollegan kanssa, miksi nyky-yliopistossa ei arvosteta laaja-alaista sivistystä tai lukeneisuutta, vaan kaiken tiedon täytyy olla heti ja suoraan hyödynnettävissä. Siinä samalla selailemassani lehdessä kuitenkin kerrottiin tutkijasta (moniälykkyysteorian kehitellyt Howard Gardner), joka puhui nimenomaan sivistyksen puolesta: ihmisen on hyvä hallita tieteellisen, filosofisen ja matemaattisen ajattelun taito, sillä asioiden suhteiden hahmottaminen ja suurten kokonaisuuksien jäsentäminen on tullut entistä tärkeämmäksi aikana, jolloin tietoa on netti pullollaan, ja googlaamalla löytää kyllä murusia, mutta fragmenttien kriittinen yhdistely kokonaisuuksiksi onkin jo vaikeampaa.

Näitä asioitahan tämän kurssin tälläkin osiolla on pohdittu. Kaikki liittyy kaikkeen!

tiedonhankintataitojen testausta

Onpa ollut hauska tehdä VirtuaaliAMK:n Kompassi-testejä ja harjoituksia. Ei ollut kauhean yllättävää, että monestakin testistä tuli melkein täydet pisteet (yhdestäkään ei kuitenkaan ihan täysiä!). Olihan niiss kyse aika perusasioista. Kun on tutkijan töitä tehnyt vuosikausia, niin olisihan se huolestuttavaa, jos ei mitään olisi tiedonhakureissuilta mukaan tarttunut. En kuitenkaan todellakaan koe olevani mikään superasiantuntija. Olikin hyödyllistä opiskella lisää aihetta. Oman tiedonhaun systematisointi ei todellakaan olisi pahasta. Ja vaikka esimerkiksi Boolen operaattoreita taottiin mieleen jo opiskelujen aluksi parikymmentä vuotta sitten, ei niiden kertaus ole pahasta. Testikin sanoi, että Boolen operaattorien käyttä "alkaa sujua, mutta loppusilaus puuttuu vielä". Sen sijaan tietokantaosaamisessa "lähestyn jo huippua", niin kuin internet-asioissakin :)

Ahaa-elämys oli, että tiedonhankinta on aika lailla kuin tutkimusprosessi pienoiskoossa: rajaa - suunnittele - hio kysymyksiä - hahmottele rakennetta - nämä molemmat pätevät sekä tutkimussuunnitelman että tiedonhankintasuunnitelman (ja myös hakustrategian) tekemiseen. Olen ehkä tämän yhteyden äkkäämisen takia aika eri mieltä siitä Kompassissa suositellusta tavasta, että ensin etsitään "kaikki" tieto ja sitten vasta aletaan tutustua siihen. Minusta myös tiedonhaku on osa prosessia, jossa tutkimus (tai muu kirjoittaminen) etenee kehissä: haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, kaikkea yhtä aikaa.

Ihan konkreettisesti hyödyllisin asia, jonka opin, oli varmaan DOAJ (Directory of Open Access Journals); aionkin takuulla jatkossa hyödyntää sitä, kun etsin materiaaleja verkkokursseille ja muuhunkin opetukseen.