Lievää some-väsymystä

Otin sitten itselleni vähän pidemmän kesäloman kuin mitä kurssin aikatauluun oli suunniteltu. Sitä voi perustella itseohjautuvuudella, joka pedagogisena tavoitteena lienee hyvä, mutta saattaa kyseessä olla myös se, että tuntuu olevan into pois uuden oppimiselta. Etenkin kun koko sosiaalinen media tuntuu niin isolta ilmiöltä, että edes pienen osan hallitseminen on ihan toivotonta: kaikki muuttuu koko ajan, sovellukset kuolevat pois ja uusien haltuunotto on pirun työlästä. Ehkä kesäkuisen Wackwall-työtilan perustaminen Ningissä olleen tilalle oli se viimeinen niitti, jonka jälkeen tuli totaalinen stoppi. Uusien juttujen keksimiseen kun menee ihan tuhottomasti aikaa, puhumattakaan siitä, että alan olla jo ihan sekaisin kaiken maailman salasanojen ja käyttäjätunnuksien kanssa.

Kesällä en paljoa tietokoneeseen kajonnut, enkä siten myöskään päivittänyt kurssisuorituksiani, vaikka niin olin aikonutkin. Ei oikein ollut niitä tuollaiseen toimintaan vaadittavia sadepäiviä :) Nyt on kumminkin syksy käynnistynyt, ja täytyy yrittää suhtautua sosiaaliseen mediaankin taas vähän positiivisemmalla mielellä. Kunhan saan elokuun reissut ja opetukset pois päiväjärjestyksestä, palaan uudella innolla ja uusien haasteiden kimppuun. Kyllä minä tämän kurssin vielä suoritan!

Arviointitaidot

Näiden viikkojen tehtäviä tehdessä on tovissn voinut huomata, että kykyni arvioida netistä löytyvää kamaa ovat kasvaneet. En ehkä ole ollut ihan naiiveimmasta päästä ennenkään, kun lähdekriittisyyttä on aina taottu päähäni, mutta entistä tietoisemmaksi olen tullut netin laajuudesta ja materiaalin tasovaihteluista. Nyt ehkä uskallan myös enemmän luottaa intuitiooni siitäkin, jos jollakin sivustolla esim. joku ei tunnu olevan kunnossa.

Vaikka minun pitäisi tutkijakoulutuksen saaneena olla tiedonhaun ja -käsittelyn ammattilainen, tulin myös entistä tietoisemmaksi niistä jatkuvasti kasvavista haasteista, joita netti ja sosiaalinen media meille asettavat. Informaatioähky on jo todellisuutta, mutta infosaasteen filtteröinnin on tehostuttava aina vaan, jos mielii tietotulvassa navigoida.

Open access -lähteitä

Miten kummassa tänne saa leikattua ja liimattua tekstiä? Tai linkitettyä? Kamalaa kun en näköjään osaa ihan basic -juttuja :(

Olisin halunnut linkittää Google Docsiin tekemäni kolmen kohdan listan open access -matskuista, joissa käsitellään hyvin eri tasoilta sosiaalisen median käyttöä opetuskessa. On tieteellinen artikkeli (ilmeisesti referoitu) e-lehdessä, on kaupallisen kustantamon kirjan verkkosivut, ja on markkinointiopiskelijoiden blogi.

Näiden kolmen haarukointiin käytin Googlen ja Google Scholarin lisäksi muitakin hakutyökaluja. Sekä Dogpile että Clusty olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Pitänee niihinkin joskus tutustua tarkemmin, huoh...

Lähdekriittisyys

Lähdekriittisyys on tutkijalle tuttu juttu, mutta sama pätee tietenkin mihin tahansa tiedonetsintään ja -käsittelyyn. Nelikenttä luotettava - objektiivinen - kattava - ajantasainen kuvastaa hyvin tätä. Samalla tavoin kuin tutkimuksessa käytettyjen lähteiden, minkä tahansa muunkin on oltava tätä. Tosin kyseenalaistaisin objektiivisuuden sanana. Esimerkiksi feministisessä tieteenkritiikissä on osoitettu, että tieto on aina näkökulmaista ja paikantunutta (esim. Donna Haraway). Samalla tavoin on tuskin mahdollista tehdä täysin objektiivisia www-sivujakaan, ainahan ne ovat jonkun tekemät ja tietyllä tavalla rajatut.

Kurjaa kyllä tehtävän Internet-aineistojen arviointikriteerien linkki ei toiminut. Tai ehkä se oli kompa :) Ainakin googlaamalla löysin aiheesta vaikka mitä tärkeää ja mielenkiintoista. On todellakin tärkeää huomata esimerkiksi tekijänoikeudet osana tietojen arviointia ja käyttöä. Ettei vain tule luvatta käyttäneeksi toisen työllä ja vaivalla tuottamaa materiaalia. Toisaalta sitä saatetaan jakaa tarkoituksella, sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti. Lähdekriittisyyttä on toki silloinkin harjoitettava.

AMK:n nelikentässä korostettiin tunnettuutta yhtenä tiedon validiuden arvioinnin tärkeänä mittarina. Näin varmasti onkin: mitä tunnetumpi organisaatio, sitä useamman seulan läpi julkaistu tieto luultavasti on kulkenut. Toisaalta tiedon julkisuus ja esimerkiksi yleisön (potentiaalinen) laajuus saattaa osaltaan varmistaa, että yksittäisetkään tiedon tuottajat eivät pistä mitä tahansa jakoon nettiin. Tässä lienee myös Wikipedian kaltaisten sosiaalisten portaalien vahvuus.

Tiedonkäsittelyn taito

Tämän aamupäivän kahvipöytäkeskustelussa mietimme kollegan kanssa, miksi nyky-yliopistossa ei arvosteta laaja-alaista sivistystä tai lukeneisuutta, vaan kaiken tiedon täytyy olla heti ja suoraan hyödynnettävissä. Siinä samalla selailemassani lehdessä kuitenkin kerrottiin tutkijasta (moniälykkyysteorian kehitellyt Howard Gardner), joka puhui nimenomaan sivistyksen puolesta: ihmisen on hyvä hallita tieteellisen, filosofisen ja matemaattisen ajattelun taito, sillä asioiden suhteiden hahmottaminen ja suurten kokonaisuuksien jäsentäminen on tullut entistä tärkeämmäksi aikana, jolloin tietoa on netti pullollaan, ja googlaamalla löytää kyllä murusia, mutta fragmenttien kriittinen yhdistely kokonaisuuksiksi onkin jo vaikeampaa.

Näitä asioitahan tämän kurssin tälläkin osiolla on pohdittu. Kaikki liittyy kaikkeen!

tiedonhankintataitojen testausta

Onpa ollut hauska tehdä VirtuaaliAMK:n Kompassi-testejä ja harjoituksia. Ei ollut kauhean yllättävää, että monestakin testistä tuli melkein täydet pisteet (yhdestäkään ei kuitenkaan ihan täysiä!). Olihan niiss kyse aika perusasioista. Kun on tutkijan töitä tehnyt vuosikausia, niin olisihan se huolestuttavaa, jos ei mitään olisi tiedonhakureissuilta mukaan tarttunut. En kuitenkaan todellakaan koe olevani mikään superasiantuntija. Olikin hyödyllistä opiskella lisää aihetta. Oman tiedonhaun systematisointi ei todellakaan olisi pahasta. Ja vaikka esimerkiksi Boolen operaattoreita taottiin mieleen jo opiskelujen aluksi parikymmentä vuotta sitten, ei niiden kertaus ole pahasta. Testikin sanoi, että Boolen operaattorien käyttä "alkaa sujua, mutta loppusilaus puuttuu vielä". Sen sijaan tietokantaosaamisessa "lähestyn jo huippua", niin kuin internet-asioissakin :)

Ahaa-elämys oli, että tiedonhankinta on aika lailla kuin tutkimusprosessi pienoiskoossa: rajaa - suunnittele - hio kysymyksiä - hahmottele rakennetta - nämä molemmat pätevät sekä tutkimussuunnitelman että tiedonhankintasuunnitelman (ja myös hakustrategian) tekemiseen. Olen ehkä tämän yhteyden äkkäämisen takia aika eri mieltä siitä Kompassissa suositellusta tavasta, että ensin etsitään "kaikki" tieto ja sitten vasta aletaan tutustua siihen. Minusta myös tiedonhaku on osa prosessia, jossa tutkimus (tai muu kirjoittaminen) etenee kehissä: haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, haetaan tietoa, luetaan, sovelletaan, kirjoitetaan, kaikkea yhtä aikaa.

Ihan konkreettisesti hyödyllisin asia, jonka opin, oli varmaan DOAJ (Directory of Open Access Journals); aionkin takuulla jatkossa hyödyntää sitä, kun etsin materiaaleja verkkokursseille ja muuhunkin opetukseen.

Aikaankin on saatu jotakin

Opintojen varsinainen suorittaminen ei ole hirmuisesti edennyt, mutta sosiaalisen median aiheiden parissa olen kyllä puuhastellut, ja jotakin varmaan oppinutkin.

Teimme aikuiskouluttajan pedagogisen koulutuksen ryhmämme kanssa nettiaddressin, jossa vastustamme opintojen työskentelymuotojen supistamista säästöjen takia. Meitä oli noin 65 opiskelijasta ehkä viisi aktiivista, jotka asiaa touhusivat. Hienoa, että saimme addressin lopulta julkiseksi, http://www.addressit.com/apo, tässä nimittäin kyllä selvästi huomasi, miten virtuaalikeskusteluissa (niin kuin tietysti muissakin) on niin helppo olla passiivinen syrjästäkatsoja ja jäädä vain odottelemaan, että muut tekevät puolestasi. Toivottavasti nyt saadaan kaikki innostumaan mukaan, kun tuo verkossa tapahtuva allekirjoittaminen nyt sentään on aika pieni vaiva ja sen kaltaista mikro-aktivismia, johon kenen tahansa rahkeiden pitäisi riittää...

Toinen asia, joka on vienyt aikaani viime aikoina, ja josta olen tosin ylpeä, on se, että kävin Turussa kulttuurihistorioitsijoiden kansainvälisessä konferenssissa http://isch2010.utu.fi puhumassa blogeista ja niiden tutkimisen metodologisista, eettisistä ja poliittisista haasteista. Enole vielä kunnolla aloittanut niihin liittyvää tutkimusta, mutta työryhmän keskustelut kyllä innostivat tähän hankkeeseen yhä enemmän, selvästikin blogit liittyvät "omaelämäkerrallisuuden" jatkumoon, vaikka toki niillä on myös yhtymäkohtia esimerkiksi kirjeisiin genrenä ja toisaalta journalistiseen julkaisemiseen, kuten kommenteissa tuli esille.

Tällä viikolla ehdin sitten paneutua paremmin näihin kurssin käytännön harjoituksiinkin...

Alkaa jättää...

Nyt on selviä ongelmia aikataulussa pysymisessä. Ihan tässä olen kuin omat opiskelijani verkkokurssilla, jotka yhtäältä tiedostivat, että aikataulusta jääminen hetkeksikin voi olla fataalia, kun hommat kurssiin liittyen alkavat kasautua, ja toisaalta käyttivät hyväkseen ns. akateemista vapautta joustaa aikatauluista. Ikävä vain, että siinä tosiaan niin helposti putoaa kyydistä. Itse yritän saada ottee näistä hommista loppuviikosta konferenssimatkalla... Verkko-opiskelu on kuitenkin siitä näppärää, että työvälineet ja matskut kulkevat aina mukana :)

Viikko 18

Kurssin ensimmäinen osio on ohi ja toinen alkoi tällä viikolla. En ole ehtinyt muuta vielä tehdä kuin vähän orientoitua tuleviin tehtäviin mentaalisesti, mikä oli kiertoilmaus sille, että mitään konkreettista ei vielä ole tapahtunut. Tähän toukokuulle pakkautuu niin paljon kaikkea pakollista työasiaa, että saa nähdä, kuinka täysipainoisesti pystyn opiskelemaan somea. Joka tapauksessa oppimisprosessi on jollakin tavalla käynnissä koko ajan, huomio kiinnittyy verkkopedagogiikkaan liittyviin asioihin ja ylipäänsä sosiaalisesta mediasta käytyihin keskusteluihin ihan väistämättä, ja ajatuksia herää. Pitäisi vaan ehtiä kirjata niitä tänne blogiinkin.

Yksi tärkeä some-opetuskäyttö-oppimiskokemus tällä viikolla oli se, kun arvioin Ning-verkostossa pitämääni verkkokurssia ja puhuin siitä myös omien pedagogisten opintojeni ryhmänvetäjän kanssa loppuarviointikeskustelussa. Vetäjä on itse puheviestijä koulutukseltaan, ja hänen kanssaan mietittiin, miten tärkeää on rikkoa jää myös verkkokeskusteluissa, sillä puhuminen ja kommentoiminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä pidempään on hiljaa. Mietimme myös sitä, kuinka ulossulkevaa tällainen verkossa tapahtuva kirjallinen kommunikointi on niille, jotka eivät koe kirjallista ilmaisua omakseen. Minusta verkko-opetus on kuitenkin vain yksi mahdollinen opetusmuoto ja tulee tuskin koskaan kokonaan korvaamaan kasvokkaista opetusta. Verkko voi mahdollistaa sosiaalisemman roolin myös niille hiljaisille oppijoille, jotka eivät mielellään avaa suutaan. Eli verkko voi olla hyvinkin tasa-arvoistava oppimisympäristö.

Tästä kauniista ajatuksesta huolimatta totuus kuitenkin taitaa olla, että hölösuut ne valtaavat puhetilan sekä materiaalisessa että virtuaalisessa luokkahuoneessa. Katsokaa vaikka, ketka facebook-ystävistänne useimmin päivittävät statuksiaan, liekö syrjäänvetäytyvimmät kuitenkaan?

Viikko 17, osa II

Tein eilen innolla kaikenlaisia harjoituksia ja jaoinkin niitä, mutta eiväthän ne ihan täysin oikein menneet. Esimerkiksi kyselyyni ei pysty vastaamaan, koska en ollut valinnut monivalinta-kohtaa... Olen kuitenkin armollinen itselleni ja annan asian olla. Tiedän, että jos ja kun tulevaisuudessa tarvitsen kyselyn tai sivujen tai ryhmien tekotaitoa, niin pystyn hankkimaan sen yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt en vaan jaksa enää palata harjoituksiin tässä flunssassa ja kurssien arvostelurumbassa. Ensi sunnuntaina alkava työmatkakin painaa päälle. Mutta kunhan tiistaina kotiudun ja palaan työpöydän ääreen, niin ehkä jaan vielä Google Docseissa tekemäni diaesityksen, jonka siis maanantaina ihan yleisölle esitän. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tein rungon Googlessa, mutta varsinaisen esityksen kuitenkin Officen PowerPoint-ohjelmalla, jossa on kuitenkin aika paljon paremmat ominaisuudet. Mutta jos unohtaisin muistitikun kotiin, voisin hätätilanteessa käyttää Googlen esitystä. Näppärää.)

Viikko seitsemänätoista, part I: omat sivut

Sain sitten viimeinkin tehtyä Google Sidesilla itselleni nettisivut. Ne löytyvät osoitteesta http://sites.google.com/site/tuijasaresma/ ja kutsun sinne myös joitakin kurssilaisia. Yllättävän vaikeaa oli päästä alkuun, etenkin kun valitsin jonkun yrityksille tarkoitetun sivustopohjan, josta sain sitten hiki päässä poistaa ties mitä gadgeteja. Kuvaa en onnistunut sivuille laittamaan, ja tekstin muotoilukin oli aika hankalaa. Mutta sainpa nyt jotakin tehdyksi kuitenkin. Ja taas huomasin, että ei tässä auta muu kuin itsensä koneen äärelle saaminen ja tekemään ryhtyminen, siis yksinkertaisesti harjoitus. Ihan sama kuin missä tahansa muussakin: ajan kanssa sitä ihminen oppii, ei muuten.

Laitoin sivut julkisiksi, mutta jouduin kyllä miettimään, mitä haluan siellä julkaista. Siivoilin jo vähän sivuille lätkäisemääni ansioluetteloa ja myös lähdeluetteloa, ja päätin, että toisiin opintoihin juuri valmiiksi saamaani opetusfilosofiaa (pedagogisen toiminta-ajatteluni pohdintaa) en halua julkaista vielä. Täytyy kypsytellä ajatusta ensin.

Seuraavaksi aion kokeilla Presentationsia. Minulla on ensi maanantaina pieni esitys, jonne olen joka tapauksessa tekemässä kalvot, joten aion nyt tehdä ne PowerPointin sijaan Presentationsin avulla ja pistää saman tien jakoon. PP:stäkin olisi opeteltava uusi versio, joten tässä pääsen ihan samalla vaivalla, hauskaa.

Nyt en kirjoita pidemmin, raportoin sitten lisää seuraavan harjoituksen jälkeen. Toivottavasti tämän julkaiseminen sujuu ongelmitta.

Tökkii

Äsken kirjoitin pitkät sepustukset harjoitusten teosta tänne, mutta teksti hävisi jonkin tallennusongelman takia. Jälleen yksi somen kiroista: toiminta ei aina ole ihan 100-prosenttisen varmaa. Itse asiassa Google Docs on tökkinyt minulla koko ajan, samoin Diigon kanssa oli viimeksi paljon ongelmia.

Katsotaan nyt, saanko tämän pätkän julkaistua; jos, niin yritän kirjoittaa sitä pidempääkin uusiksi.

Viikko kuusitoista, part II (harjoituksista)

Huh huh, ei ollutkaan ihan vähän noita harjoituksia näille viikoille. Onneksi on ensi viikko vielä aikaa väsätä niitä, ja onneksi tuutorimmekin korosti, että kaikkia ei ole pakko pusata läpi, vaan voi tehdä oman ajan ja tarpeiden mukaan. Muuten olisi jo epätoivo iskenyt, kun olin katsonut nettisivuilta vaaditut Google-jutut läpi ja huomasin, että vielä toinen mokoma härpäkkeitä odotti tutustumista...

Päätin keskittyä tässä vaiheessa Googlen palveluihin perehtymiseen. iGoogle, Docs ja g-mail ovat minulle entuudestaan tuttuja samoin kuin Blogger ja pikkuisen myös Presentations. Nyt olenkin sitten yrittänyt väsätä jonkinlaisia Groups -juttuja ja käyttää myös Spreadsheetsiä sekä Sitesiä. Vähän on takkuista vielä, mutta kunhan saan pikkuisen hiottua esityksiä, linkitän ne tänne tai julkaisen kurssikavereille.

Onpa ollut hauska saada kutsuja katselemaan muiden tehtäviä. Tämä jakaminen on pedagogisestikin hyödyllistä: satelevat kutsut muistuttavat, että olisi syytä itsekin pistää vauhtia, samalla kun niistä oppii.

Kuvat ja äänet jäävät minulta harmi kyllä tässä vaiheessa väliin, kun kuun loppuun pukkaa kaikenlaista muutakin dead linea. Mutta kyllä se Picasa pitää vielä opetella, ja jos oppisi käyttämään podcastejakin jossakin vaiheessa!

Viikko kuusitoista, part I (somen kirot)

Viikko on jo puolivälissä, vaan en ole vielä ehtinyt tämän kurssin asioita pohtia. Huomenna, huomenna...

Some-innostusta jo ehti laimentaa tieto, että Ning-verkosto muuttuu maksulliseksi. Olen pöyristynyt, järkyttynyt ja tyrmistynyt. Juuri kun olin siirtynyt täysin some-kannattajaksi ja päättänyt, etten enää yhtään yliopiston kurssia pidä missään kalliin lisenssin jäykillä verkko-opetusalustoilla (tai oppimisenhallinta-ajattelulle perustuvissa systeemeissä). Ja enköhän ehtinyt vielä perustaa sen kirotun työryhmänkin Ningiin ja kutsua sinne jäsenet, jotka tulivat vähän pitkin hampain taas uuteen sosiaalisen median sovellukseen. Perustelin, että siinä missä ennen kokoontumispaikkana ollut intranet oli jäykkä ja hankala, tämä Ning-verkoston työryhmätila olisi helposti muokattavissa ja saavutettavissa aina. Ja nyt näyttää sitten siltä, että joudun roudaamaan kaiken matskun (jota ei vielä ole paljoa) jonnekin muualle, sillä ei tuosta kyllä maksamaan ruveta!

Tämä on se sosiaalisen median ehkä pahin kirous ja uhka: kun ei voi koskaan tietää, onko se palvelu enää huomenna olemassa. Eihän jokun muutaman euron maksu nyt kamalasti vaikkapa tuon perustamani työryhmän emo-organisaatiolle sinänsä olisi mikään hurja kustannuskysymys, mutta periaatteessa en aio edes kysyä, voisiko se maksaa jotakin. Perustin työtilan ilmaiseen palveluun, ja jos sellaista ei enää ole, niin ei sitten, tehdään homma muualla ilmaiseksi.

Lueskelin vähän Ningin maksullisuudesta Sometu-verkostossa (joka muuten myös on vielä tällä hetkellä Ningissä!), ja asia tietenkin herätti keskustelua. Sosiaalisen median oeptuskäytön pioneeri Anne Rongas kertoi omassa blogissaan tämän muutoksen innoittamana perustaneensa kurssilleen ryhmän Facebookiin Ningin sijaan. Tämä meidän kurssi on siis ihan edelläkävijä :) Ja voi olla, että sinne vien niitä omiakin tulevia kursseja sitten...

Olen kai jo toipumassa ensijärkytyksestä, kun huomaan jo pystyväni ajattelemaan tätä Ning-asiaa vain esimerkkinä siitä, miten sosiaalinen media on jatkuvassa liikkeessä, ja kun yhdet palvelut kuolevat (minulle eli muuttuvat maksullisiksi, jolloin kyllä äänestän ns. jaloillani), niin toisia kehittyy tilalle. Jään siis itsekin jännittyneenä odottamaan, onko se tosiaan fb vai joku muu, jossa ensi syksyn kurssini keskustelut käydään.

Viikko viisitoista

Kuron tässä nyt kerralla umpeen karannutta aikataulua. Viikko viisitoista oli kurssin ensimmäinen varsinainen tehtäväviikko, vaikka itse en vielä häpeäkseni päässytkään kunnolla niiden kimppuun. Oli kuitenkin hauskaa aloitella keskustelua Facebook-ryhmässä. Aika erilaisia ihmisiä tänne kokoontuu, ja aika eri tarpeet meillä on myös kurssille osallistua. Osa on ihanan aktiivisia! Saa nähdä, kuinka hyvin ryhmäydymme. Voi olla, että näin isossa porukassa ei kovin tiivistä yhteyttä tai me-henkeä synny ainakaan helposti, mutta ehkä se ei aina ole tarpeenkaan.

Teen itse tämän kurssin kanssa samanaikaisesti APO-(aikuiskouluttajan pedagogisia) opintoja Jyväskylän yliopistossa. Olen tykännyt niistä tosi paljon ja suosittelen lämpimästi kaikille! Sielläkin kirjoitetaan oppimispäiväkirjoja ja reflektoidaan kaikkea muutenkin koko ajan. Lisäksi kirjoitan omaa opettajan blogiani pitämälläni ning-verkkokurssilla. Välillä tämä ylenmääräinen itsereflektio siis pikkuisen rasittaakin. Toisaalta olen kyllä tämän vuoden aikana oppinut tosi paljon itsestäni opettajana tai ohjaajana ja ihmisenäkin (ihan oikeasti), ja uskon, että myös tämä some-kurssi jatkaa prosessia.

Omat harjoitustehtäväni ovat siis vielä tekemättä, mutta yritän päästä niiden kimppuun ensi viikolla. Vähän tatsia some-juttuihin olen kuitenkin saanut, kun olen perustanut yhdelle työryhmälle ning-alueen, opetellut Diigon käyttöä omaa kurssiani varten, hyödyntänyt samalla kurssilla myös Google Docsia kirjallisuuslistan kokoamisessa (tosin huonolla menestyksellä, opiskelijoita ei saanut siihen mukaan sitten millään), ja miettinyt verkkopedagogiikkaa. Kiinnostavaa muuten, että jotkut opiskelijat ovat selitelleet ei niin aktiivista läsnäoloaan kurssilla sillä, että se on ollut sirpalemainen, sekava ja koostunut liian pienistä osista. Tämänkin kurssin kanssa voisi tulla vähän sama olo, kun on facebookia, blogeja ynnä muita - mutta toisaalta somessahan on kyse juuri siitä :)

Viikko neljätoista

Laahaan heti aluksi aikataulusta jäljessä, törkeää, etenkin kun olen seurannut omalla verkkokurssillani sitä, miten nopeasti opiskelijat putoavat kärryiltä, elleivät noudata sovittua tehtävänantoa. Yritän parantaa tapani, ja tässä joitakin mietteitä kurssin ensimmäisen viikon tehtävistä.

Kurssi alkoi kirjautumisella Facebookiin. Huomasin, että minua ärsytti jonkin verran se, että keskustelut käydään siellä, kun itse pitäisin naamakirjan mielelläni ihan vain vapaa-ajan huvittelumuotona. Vaikka toisaalta olen itsekin käyttänyt fb:tä myös työasioiden hoitamiseen. Siitähän puhutaan paljon, miten työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät nykymaailmassa, ehkä tämä on jälleen yksi osoitus siitä.

Niin, pidän tätä kurssia "työnä", vaikka tähän kuluvaa aikaa ei ole kirjattu työsuunnitelmaani, ja tulevana apurahatutkijana kukaan ei valvo ajankäyttöäni. Silti pyrin tekemään kurssitehtävät työajan puitteissa, sillä kysehän on ammatillisesta kehittymisestä. Viime vuosina olen muutenkin yrittänyt yhä tarkemmin erottaa työn ja vapaa-ajan, se on osa kiireenhallintaa ja myös sitä, että lasten kanssa olemiseen ja muuhunkin päämäärättömään hengailuun on tärkeää jättää ohjelmoimatonta aikaa.

Olenpa tyytyväinen siihen, että olin perustanut Facebook-tilin jo paria kuukautta ennen kuin tämä kurssi tuli. Vaikka pitkään olin vastaan koko fb:tä, olen (niin kuin käännynnäiset aina) ollut aika innoissani siitä. Mutta ehkä olisi ollut liian iso kulttuurishokki, jos olisin kylmiltäni lähtenyt tämän kurssin keskusteluihin. Enkä suoraan sanottuna tiedä, olisinko edes hakenut kurssille, ellen olisi jo tuntenut keskustelualuetta jollakin tavoin.

Tämä tietenkin saa miettimään, miten järkevää pedagogisesti on yrittää totuttaa opiskelijat käyttämään kaikenlaisia sosiaalisen median juttuja. Nyt käynnissä olevalla ning-verkostossa toteutettavalla kurssillani ainakin muutamat ovat ärisseet siitä, että pitäisi käyttää Google Docsia ja Diigoa. Kyse on varmaan itsellenikin ihan liian tutusta muutosvastarinnasta ja haluttomuudesta oppia uusia asioita...

Oppimispäiväkirja on minusta erittäin hyvä tapa "suorittaa" kurssia, oman ajattelun kehittymisen dokumentointi on tosi opettavaista ja hyödyllistä. Sen sijaan koin vähän turhauttavana oppimispäiväkirjaohjeiden Bloomin taksonomian. Omissa pedagogisissa opinnoissani on kritisoitu tapaa, jolla oppiminen porrastetaan. Kyllähän taksonomia varmaan perustuu konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, mutta on jotenkin liian yksilöllistävää. Eikö ainakin tällaisella kurssilla pitäisi pikemminkin kannustaa verkottuvaan oppimiseen ja dialoisuuteen kuin aika strukturalistiseen kategoriosointiin?

Toki reflektio on hyvä ja kannatettava oppimisen päämäärä, mutta mitä ihan oikeasti tarkoittavat käsitteet tieto, ymmärrys, sovellus, analyysi, synteesi, arviointi? Ja ovatko ne tosiaan taksonomian esittämässä hierarkkisessa järjestyksessä? Eikö esimerkiksi ymmärrys voisi olla aika korkea tavoite? Ja kuinka arvioinnin korkeimmalle arvostaminen kuvaakaan tätä jatkuvan arvioinnin kulttuuria, jossa elämme?

Blogausajatuksia

Tässä nyt on sitten tämä oppimispäiväkirjablogini. Perustaminen ei ollut mitenkään hankalaa tai uutta, onhan näitä blogeja tullut pidettyä osana kursseja tässä viime vuosina (se on sitä "sulautuvaa opetusta"). Vähän hädissäni olin, kun katsoin muiden opiskelijoiden linkittämiä blogeja. Siellähän oli jo tehty kaikenlaisia harjoitustehtäviäkin!
Entä onkohan kaikilla muilla ihan julkiset blogit? Vaikka itse sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti tietenkin periaatteessa kannatan julkisuutta, pitää tässä nyt vähän vielä harkita, haluanko rääpiä kaikkia harjoitustehtäviäni kuitenkin rajaten lukijat vain kurssin jäseniin.